Vähän yli kolme vuotta sitten aloitin yläasteen eikä minulla oikeastaan ollut silloin paljoa ystäviä (ehkä yksi). Välitunnit sujuivat hitaasti kun minulla ei ollut melkein ketään kenen kanssa viettää aikaa. Sitten aloin tutustua yhden ystäväni ystävään ja pian meistä alkoikin tulla ystäviä. Vietin hänen kanssaan aikaa välitunneilla ja juttelin asioista hänelle, vaikka hieman ujo olenkin. Noin 1,5 vuotta sitten kun ongelmani alkoivat (psyykkeen ongelmat) niin pari muuta ystävääni hylkäsivät minut mutta kyseinen parhain ja tärkein ystäväni ei hylännyt minua sen takia vaan oli aina tukena ja turvana. Sain hänelle milloin vain kertoa huolistani ja hän kuunteli aina. Niin monta kertaa minä koulussa aloin itkeä mutta kyseinen ystäväni lohdutti minua tai sitten ihan vain kysyi että onko minulla kaikki hyvin. Sain halata häntä aina kun halusin ja olen siitä hänelle todella kiitollinen. Tiedän että tämä kyseinen henkilö lukee tämän tekstin jossain vaiheessa niin haluan kiittää tätä henkilöä sydämeni pohjasta näistä ihanista kolmesta vuodesta kun olen ystäväkseni sinut saanut, enkä tiedä mitä tekisin ilman sinua💜. Olet minulle todella tärkeä ja rakas ihminen💜.
Tässä kerroin teille oman kokemukseni ystävyydestä ja lopuksi minä kerron siitä millainen on oma enkeliystäväni. Hän on todella mukava ja avulias. Hän kuuntelee aina, olkoon asia mikä vain, koska häntä kiinnostaa kuinka minä voin. Hän tukee minua vaikeinakin hetkinä ja jaksaa uskoa siihen että paranen ja että kaikki kyllä järjestyy. Minun on vaikea pukea sanoiksi sitä kuinka tärkeä ja rakas hän minulle on mutta tässä on nyt pieni osa siitä.
Kiitos kun jaksoitte lukea tämän.
-Angelgirl
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti